Ja minä neulon töihin lämmikettä. Tomppeli kun olen. Pitäisi neuloa kesäisiä asusteita ja toppeja. Onhan niitäkin tulossa. Pitäisi saada ensimmäisiin juhliin valmista päälle (8.6.) ja sitä ennen on äitienpäivä, kaverin synttärit ja muuta kivaa.

Eli siis neulon villasekoitetta ja mohairia. Ja siitä tulee jotain mukavan lämmittävää lämmikettä ulkoilmatyöhön.



Tässä on hiha. Se on se yksinäisyystauti joka iskee silloin kun tulet töistä kotiin eikä vastassa ole kuin kissa joka murjottaa että hän joutuu päivän olemaan yksin eikä saa ruokaa vasta kun tulen kotiin. Silloin haluttaa karauttaa kauppaan hipelöimään lankaa vaikka tuhat ja yksi keskeneräistä työtä huutaa kätköistään apua. Ja huomatkaa. Pyöröpuikot ovat kaikki kiinni vanhoissa töissä eli joudun neulomaan pitkillä nelosen puikoilla :D



Kesäinen ilma kyllä aiheuttaa ihme tautia ihmisissä. Heti pitäisi saada piha kesäkuntoon ja vihreäksi. Lämmin ilma kai puhkaisee ihmisen sisäiset kasvupisteet ja saa peukalon taas vihertämään. Ihme kyllä, päivisin puutarhamyymälässä työskennellessä ei saa tarpeekseen kasveista ja vihreästä. Kotona haaveilu jatkuu ja pikku parvekkeeni on kesällä taas täynnä kasveja. Ja ne ihanat koristepatsaat.



Pelastin töistä jalkansa ja häntänsä loukanneen ihanan oravan. (Kuvassa myös viime syksynä Seppälästä ostamani pipo ja käsineet) Ja kuka sanoo että tykkään oravista?
Oravia olen kaivannut siitä asti kun muutimme tähän keskustan tuntumaan eikä oravia enää näy. Ainoa oravaa muistuttava olento on tuo mustavalkoinen nelikiloinen karvakasa joka luulee olevansa orava.